Tundralla juhlitaan: Hettusta litroittain, tiputa eltel - kisa..

Tundralla valmistaudutaan perinteisiin ”Kohta tämä saatanan tanner on taas umpijäässä” - juhliin, jotka ovat siitä poikkeuksellinen juhla että niiden aikana saa tehdä monia juttuja mitkä muutoin ovat joko EU:n kieltämiä tai voimassa olevan lain vastaisia, mm. valkoinen orjakauppa ja yli kaksimetristen ihmisten heittely on sallittua. Kylän raitilla käy kova tohina kun keskusaukiota ja sen läpi kulkevaa tietä koristellaan, juoppoja haravoidaan teiden varsilta n. viiden litrahuulen kasoihin, sivukyläläiset pystyttävät kojujaan aina silloin kun toistensa pieksemiseltä ehtivät eikä pidä unohtaa Holaskorven Wäinöä jonka tehtävänä on pestä taivaankansi hohtavan siniseksi. Joo, äijällä on niin paljon pölyjä ylähyllyllä että kylän vanhimmat ovat katsoneet parhaimmaksi antaa Wäinölle painepesurin ja tämä tuki tärkeän tehtävän jotta helvetin heppeli pysyy aisoissa ja siksipä tämä kaikkien lataamojen kruunamaton kuningas seisoo keskellä peltoa ja suihkuttaa Kärcherillä vettä kohti korkeuksia (ihan koko päivän, Wäpä ei kyllästy ja annettiin me kerran sen pestä myös kuu koska se toivo sitä niin kovasti).


Parhaimpana asiana ovat kuitenkin lukuisat, noin kymmenen metriä pitkät grillit joissa eri kyläkunnat paistelevat omia erikoisuuksiaan ja viime päivinä täällä onkin liikkunut huhu jonka muu Tuuran perseen kylätomikunta grillaisi ylivuotista voutia! Huhun mukaan olivat löytäneet tämän onnettoman ulosottomiehen keskeltä metsää viime syksynä, menehtyneenä ulosmittaamansa marjapuimurin viereen ja koska Tuuran perseeläiset ovat kieroa porukkaa, niin olivat ottaneet verenimijän talteen ja laittaneet tämän marinoitumaan Urppasen Alman kellariin. Luonnollisesti sen jälkeen kun olivat suorittaneet kalttauksen ja muut lihan käsittelyyn vaadittavat toimenpiteet. Virallisestihan täällä ei kannibalismia harrasteta mutta sivukylissä ja varsinkin Takamaalla saa olla tarkkana mitä suuhunsa laittaa, lähinnä sen takia että jos me muut asumme metsässä, niin takamaalla asutaan metsässä – if you know what i mean..
Kerrottakoon sivuhuomautuksena ja yleisen sivistyksen hengessä että Takamaan väki koostuu ns. repuuseista, muualta tulleista joista viimeisimpänä on Mutaskan perhe joka löydettiin kolme viikkoa sitten erään joen varresta (perhe nimetty löytypaikan mukaan) ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, heistä ei löydy mitään tietoa sen paremmin kirkonkirjoista kuin väestörekisteristäkään joten otimme heidät asumaan tänne hikiseen pikku kyläämme. Meillä kun ei vieraita katsota pahalla silmällä vaan kaikki ovat tervetulleita (vierailla ei käsitetä valtion virkamiehiä, livekaloja eikä pahapimpattaria. toim epähuom.)

Kaikki on huomioitu

Kisat kestävät normaalisti kolme päivää mutta saattavat toisinaan venyä kolme kuukautta kestäväksi turneeksi joka riippuu ihan siitä kuinka juhlaväen kunto kestää ja moneenko tulipaloon kylän kaivoissa riittää vettä. Toisaalta, ”Kuukautisia” ei ole vietty kuin 97 kertaa tämän neljätuhatvuotisen perinteen aikana eli suht harvoin ja suurimpana syynä kenties se että viime vuosituhannelle asti kylän väkiluku oli alle kolmesataa hullua joten hyväkuntoisten osuus on jäänyt melko pieneksi. Kolmessa päivässä on kuitenkin ihan tarpeeksi sillä kun ihminen bilettää 72 tuntia putkeen erilaisten sienten ja ”Hettusen” (virallinen kauppanimi HHTS) eli Heti Helvetin Tukewan Siman voimalla, se vaatii fysiikalta niin paljon ettei normi ihminen tuota kauempaa kestä. Hallusinaatioiden aiheuttamat itsensä pieksemiset ja muut, varsin fyysiset juhlatapahtumat vaativat veronsa ja usein myös ambulanssin tai pari, riippuen siitä mitä sieniä on vetänyt tai mihin huisin hauskaan kilvoitteluun on sattunut osallistumaan.

Yksi rankimmista lajeista on ”Tiputa Eltel”, jossa kilpailijan on tiputettava sellaisen oudon, täysin oksattoman ja vihreän värisen puun nokasta vallan helvetin iso lintu joka lajina on uusi tuttavuus, ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 2004. Nämä Eltelit taitavat olla jonkin valtion koelaboratorion tuotoksia koska niitä ei löydy lintukirjoista eikä kylän vuosituhansia vanhoista aikakirjoista. Enivei, Eltelit liikkuvat lähes poikkeuksetta kolmen yksilön parvissa ja tekevät kookonsa nähden aivan vitun liian pientä pesää näiden outojen puunrunkojen (emme tiedä mikäpuulaji on kyseessä) nokkaan siten, että yksi hoitaa homman ja kaksi pomppii suhteellisen joutilaan näköisenä rungon juurella, helvetisti pajattaen ja päästellen suustaan todella hämärää sauhua joka muistuttaa ihmisten harrastamaa tupakointia. Väritykseltään Eltelit ovat kaksivärisiä: dominoivana oranssi mutta niskaa, tai paremminkin höyhenettömien siipien sinistä juurta koristaa valkoinen raita joka näyttää siltä kuin siinä lukisi ”Eltel” ja siksipä ristimmekin ko. lintulajin sen mukaan.

Harvinainen iltakuva yksinäisestä eltelistä

Sitten itse kilpailutehtävään: kisaajan on ensin pelotettava rungon juurella olevat kaksi yksilöä pois ja menestyksekkääksi välineeksi tähän pelottavaan (Eltelit ovat perkeleen isoja tirppoja) tehtävään on osoittauttunut vesuri, joskin myös kirvestä ja viikatetta näkyy käytettävän mutta viikatteen heiluttaminen ryteikössä on hankalaa ja vaatii näin ollen käyttäjältään ultimaalisia viikatoimistaitoja. Vesurin käyttöä voidaan tehostaa huutamalla tappouhkauksia ja nakkelemalla tyhjiä Hettus – lestejä kohti Elteleitä jolloin nämä yleensä ottavat ritolat ja ryntäävät syvemmälle metsään pajukko rytisten. Kun kaksi ”maamöllöttäjää” on häädetty, on kilpailijan tartuttava runkoon pyrkimyksenä ravistaa tolpan nokassa ja vallan saatanallista ärinää pitävä Eltel alas tai ainakin niin, että yksilö jää roikkumaan pää alaspäin joka näyttää olevan lajille ominainen tapa leikkiä kuollutta. Tosin linnun pitämä metakka muuttuu tässä vaiheessa kiroilua muistuttavaksi manaamiseksi ja vallankin kun saavutetaan ns. ”head down” - vaihe, niin tämä perkeleiltä kuulostava ja karjahtelua muistuttava ääntely on todella voimakasta.
Eltelit ovat kuitenkin merkillinen, herkkä laji sillä seuraavana päivänä tehtäväpaikalla on hiljaista koska pesän teko on lopetettu kesken kaikkien Eltelien poistuttua paikalta - ei jälkeäkään tolpasta pää alaspäin roikkuneesta yksilöstä eikä maamöllöttäjistä. Kenties ovat katsoneet viisaimmaksi rakentaa sen pienen pönttönsä jonnekin syvemmälle metsään.

Maamöllöttäjä

Tälläistä tälle aamulle ja hyvää heinäkuun viimeistä kaikille – nauttikaa nyt vaan näistä helteistä koska ei mene kauaa kun Valkoinen Helvetti alkaa.


read more

Liekkisaippua - aistielämys jota et ole vielä kokenut....

Aamu alkaa hyvin; PayPal – verified (mistä todisteena sivun alaosaa komistava virallinen lätkä), Patentti – ja rekisterihallitukseen lähti hakemus uudesta ja pers'aukisille suunnatusta hajusaippuakynttilästä joka on uraa uurtava tuote niin sähkökatkosten riivaamissa talouksissa kuin survival – tilanteissakin eikä tuleva markkinointihinta päätä huimaa sillä ajattelin laittaa liekkisaippuan ( työnimi, virallinen kauppanimi on salaisuus mutta sillä viitataan hyvältä tuoksuviin Helvetin Esikartanoihin) hinnaksi euron tai pari, riippuu pötikän koosta.


Ajatus tästä aivan käsittämättömän sairaasta ideasta lähti siitä kun meikäläisellä on ollut tämän kapisen elämäni aikana sähköt poikki vähän helvetin monta kertaa ja ne on katkaisu just pahimmoilleen eli silloin kun olen ollut suihkussa ja se jos mikä on vittumaisesti tehty. Kuvitelkaa nyt; tietoisuuteen iskee ajatus ettei varaaja enää lämmitä vettä, horjahtelet täysin pimeässä kylpyhuoneessa Natusanit silmillä ja lopulta liukastut lattialla olevaan kumiankkaan sillä seurauksella että kumautat kallosi paskapytyn kylkeen joka luonnollisesti menee tuhannen pimpaimen päreiksi ja näin tuho on täydellinen. Vaan ei enää, sillä yhdistin suihkusaippuan ja kynttilän ja nyt voit sytyttää tämän liekkisaippuan palamaan ja mikä parasta - pestä itsesi sillä samaan aikaan kun kodikas liekki roihuaa toisessa päässä ja eteeriset tuoksut täyttävät kylpyhuoneesi! Jessus että mä olen viisas.


Valmistus oli helppoa: sulatin kattilassa kasan kynttilöitä, kaadoin sulaneen massan sekaan useiden eri valmistajien suihkusaippuoita ja lopuksi valutin valmiin massan eri kokoisiin – ja muotoisiin muotteihin joihin oli jo etukäteen asentanut ”sydämet” eli ne hemmetin langat ja katso: ”Hän näki että kynttilät olivat valmiit ja sen, että ne olivat enemmän kuin hyviä”. Laitan ehkäpä myöhemmin kuvaston nyt mallistossa olevista kynttilöistä, kuten ”Jätkäntappajasta” joka on tarkoitettu turvaamaan yksinäisen naisen hygieniaa sekä turvallisuutta sillä ko. saippua painaa 7kg syystä että sen valumuottina on käytetty Siwan muovikassia joten tuolla kandelilla kun kolauttaa tunkeilijaa otsikkoon niin jo on perkele jos ei äijä tokene. Kaiken lisäksi ”Jätkäntappaja” palaa aivan helvetin kirkkaasti koska sen sydän on ulkotulissa käytettävää jöötiä joten se kestää pienet roiskeetkin. Toinen mainitsemisen arvoinen malli on ”Äidin pikku leipuri” ja se on muodoltaan 30 cm pitkä ja 40mm vahva tappi joka muistuttaa puikulakaulinta ja sillä voi....niin, pestä itsensä koska se ulottuu hyvin joka paikkaan. Muitakin hienoja malleja löytyy: ”Tattimetsä” - sarja sai ennakkomyynnissä hurjan suosion, samoin kuin ”Kyykytä naapuriasi” joka on tarkoitettu lähinnä kesämökki – käyttöön missä peseytyminen voidaan suorittaa luonnon helmassa. Kynttilän nimi tulee siitä että se on kolme metriä pitkä ja halkaisijaa ”Kyykytttäjältä” löytyy huikeat 150cm joten siinä jää naapurin hikiset Venetsialaisten Juhlien paperilyhdyt ja Uuden Vuoden jätkänkynttilät sun muut pihatulet kakkoseksi. Sydän tuossa mallissa on meinaten 40cm vahvaa hamppuköyttä mikä takaa sen ettei tuota saatanan pylvästä voi ilman aurinkolaseja katsella koska se palaa sen verran kirkkaalla roihulla. Itse pesu tapahtuu niin, että kylpijä kastelee sekä itsensä että kynttilän varren ja ryhtyy hinkkaamaan itseään kynttilän varteen. Markkinoille tuleviin malleihin asennetaan poppikoneet (ehäpä Sininen Raimo tai I - poti) jotta jokainen voi nytkytellä (lue: pestä) itsensä omien mielirytmiensä tahtiin.


Tälläisiä innovaatioita tällä kertaa ja juu, tilauksia saa laittaa tulemaan mikäli kiinnostaa ja jos sopivaa mallia ei löydy, niin tehdään sellainen!
Sitten asiasta viidenteen: eilen pääsin sen verran ajoissa kotiin että ehdin jolpa vastailla kommentteihin ja lukea lukulistani läpi miltei kokonaan mikä katsottakoon hyväksi asiaksi koska tässä on ainkin viikon verran sellaista matalalentoa ettei paremmasta väliä. Tilannetta ei helpota yhtään Ilta-Sanomien ilmoitus jonka mukaan ensi sunnuntain ja maanantain aikoihin tänne saapuvat superhelteet ja päivälämpötilat liikkuvat jopa +35 asteen kantimissa! Ei, en valita koska kesällä pitää olla lämmintä mutta fyysisesti raskasta työntekoa ajatellen nuo lämpötilat ovat hieman liikaa. Toisaalta, noissa lämpötiloissa on ne hyvätkin puolensa....

Olkaa ihmisiksi ja muistuttaisin vielä siitä taannoisesta aiheesta eli Jurtalle saa lähettää valokuvia teemalla ”Milaiset rusketusraidat sun ribseissäsi on?”





read more

Tundra: tunti tunnilta


04.00 Hikistä heittelehtimistä taidetakomon vaakalevyn oikealla puoliskolla, keskim. torkahtelujaksojen pituus 8 min.

05.00 Ylös, horjahdellen kaakelikappeliin kuristamaan Old Lärväkettä ja minkä jälkeen siirtyminen siihen komeroon missä on neljä tulista levyä ja se postilaatikkomateriaalista tehty kahden syvennyksen taso. Aljohin evästys, itselle kahvit med North State via seitsemän kpl aamuraksuja.

06.00 Yritys tuottaa järkevää tekstiä vaikka taittolätkää hidastavat kahden eri tahon yhtäaikaiset updatet. Seurauksena Son of bitch – frustraatio regular/bäkkiysi/jumalauta tää himmeli lentää kohta - combolla.

07.00 Projektikohteeseen jalkautuminen tilanteessa jossa visibiliteettiä häiritsee maiseman aaltoilu. Normi seuraus 05.00 raksuista.

08.00 Nälästä aiheutuvien pakkoliikeiden rytmikästä nytkähtelyä jota ryydittää tämän tästä hiljaa lausutut demonien nimet – random järjestys.

09.00 Nälästä aiheutuvien pakkoliikeiden rytmikästä nytkähtelyä jota ryydittää tämän tästä hiljaa lausutut demonien nimet – random järjestys.

10.00 Pikainen imaisu hot containerin sisällöstä (2dl), yksi arkunanaula via keuhkot ja mahdollisen hätätuotoksen päkertäminen pinus sylvestris – lajiin kuuluvan, melko helvetin pitkän tangon alle.

11.00 Nälästä aiheutuvien pakkoliikeiden rytmikästä nytkähtelyä jota ryydittää tämän tästä hiljaa lausutut demonien nimet – tarkka järjestys.

12.00 Syyrialaisen kabiini: sidontatoimet käynnissä, syynä päivän pakollisen punaisen ilmiintyminen kolmeen vasemman käden nakkiin. Tekoväline: alumiinitelineet. Tekotapa: työskentelylavan (60 x 300cm) pudottaminen nakkiston päälle niin, että nakkisto jää vaakaputken ja lavaputken väliin jolloin viidestä mahdollisesta nakista kolme vaurioituu. Jälkihoito: About kaksi North Statea med koko demonisto serkkuineen, mummoineen ja setineen.

13.00 Nälästä aiheutuvien pakkoliikeiden rytmikästä nytkähtelyä jota ryydittää tämän tästä hiljaa lausutut demonien nimet – random järjestys. Lisäksi naurettava yritys suojautua tähtijärjestelmämme oleellisimman mollukan heti helvetin kuumalta säteilyltä.

14.00 Käsittämättömän kiihkeää liikehdintää yllättäen ilmestyneen Tabanus – lajin edustajien tehdessä suunnitelmallisen ja kohteena olevan mielestä melko raukkamaisen hyökkäyksen (k – tauko, Old Lärväke pidossa).

15.00 Nälästä aiheutuvien pakkoliikeiden rytmikästä nytkähtelyä jota ryydittää tämän tästä hiljaa lausutut demonien nimet – random järjestys. Ohessa pään sisäinen äänestys aiheesta lähteäkö ajamaan muutaman kilmometrin päässä olevalle h – asemalle jossa mahdollisesti peristaltiikan kiusaksi höyryn avulla kypsennettyä luonnonsuolta via Bloody Santos. Tulos: Anima Sensitiva 48 ääntä, Anima Rationale 52 ääntä joten ehdotus hylätään.

16.00 Nälästä aiheutuvien pakkoliikeiden rytmikästä nytkähtelyä jota ryydittää tämän tästä hiljaa lausutut demonien nimet – random järjestys. Pakkoliikkeet katkaisevat paikalle saapuneen projektin omistajan kanssa käytävät tavanomaiset neuvottelut johtoajatuksella ”Suunnitelmien muutokset part 4766 – rakentamisen haastellisuus Armon Vuonna 2014”.

17.00 Fata morgana: Selkeä havainto K – kaupan Väiskistä pohjoisnurkalla, seurauksena hysteerinen jahti jonka aikana useita, tähdättyjä heittolaukauksia runkonaulaimella. 15 min. Myöhemmin todetaan Väiskin hiihdellen vittuun joten Defcon 5 alennetaan Defcon 3:een ja pakkoliikeet jaktkuvat.

18.00 Taistelu kalveseinustan Hyytiäisiä vastaan jossa nuo lilla vampyyrit ns. uivat liiveihin eli kroolaavat asusteeseen mikä käytännön tasolla tarkoittaa välitöntä ihokosketusta. Otetaan käyttöön Poison Ivy – menetelmä.

19.00 Nälästä aiheutuvien pakkoliikeiden rytmikästä nytkähtelyä (verbaalisesti) täydellisen hiljaisuuden vallitessa.

20.00 Nälästä aiheutuvien pakkoliikeiden rytmikästä nytkähtelyä (verbaalisesti) täydellisen hiljaisuuden vallitessa.

21.00 Telinesiirrot, lelujen kerääminen sisätiloihin ja erilaiset suojaukset mahdollisten (juu ei näillä selkosilla) sateiden varalta.

22.00 Kotiutuminen

23.00 Suihkunraikkaana iltalenkki Aljohin kanssa

24.00 Evästys, balsamia haavoille -toimenpiteet ja luut laatikkoon.

01.00 Horros

02.00 Horros

03.00 Horros






read more

What wet med mölli - medley

Läskikuurin ensimmäisen viikon saldo on kilo, mikä tarkoittaa sitä että rapia 600 grammaa puuttuu. Ärh. Ankarasta ja suht oikea oppisesta tankkauksestani huolimatta näyttää siltä että jätkä on tämän kuluneen helleviikon aikana tehtyjen työpäivien aikana kuivunut sen verran paljon ettei saldo ole tuon parempi. Toisaalta tässä on kireän rahatilanteen takia joutunut soveltamaan tuota evästystä joten sekin varmasti vaikuttaa osaltaan mutta silti, enemmän on mätettävä ruokaa sisuksiin mikäli mielii olla lokakuun 21. päivä sen kaksikymmentä kiloa painavampi.

Tänään alkaa myös kapinen arki ja kun hetki sitten kävin Aljohin kanssa heittämässä aamulenkin, niin vanhan kansan sanonta ”aamun rusko – päivän paska” saattapi olla merkki siitä että ne sääennusteen lupailemat sade – ja ukkoskuurot osuvat näillekin selkosille sillä taivaankannen toinen puoli kylpi komean punertavana mutta toinen puoli taasen näyttäytyi uhkaavan sinisenmustana joten saapa nähdä miten käy. Vaikka näissä helteissä on omat tuskansa niin vettä en toivo koska se taas sotkee aikatauluja ja se on asia mitä en tämän hetkiseen tilanteeseen todellakaan toivo mutta lienee turhaa toiveunta ettei vettä tule pariin viikkoon. Meikäläisen tuurilla – ja varsinkin nyt kun esitin toiveeni – vettä tulee seuraavat kaksi viikkoa taivaan täydeltä.


Muuten tundralla elämä soljuu viikonlopun hourailujen jälkeen suhteellisen tasaisesti ja oikeastaan ainoa poikkeava ilmiö on poliisin ja pelastutoimen huimasti lisääntyneet työtehtävät. Kuumuus ja lomakausi syynä sillä tämä on jokakesäinen ilmiö eikä mene päivää etteikö sireenien vonkuminen katkaise tämä kylämme muuten niin rauhallista (lue: kuollutta) eloa. Suomalaiset ovat hulluja ja kesällä jolloin ei ole pelkoa hypotermiasta, tämä hulluus pääsee esiin eikä vähiten temppuveden takia koska sitä kannetaan mökeille sangat soikeina ja se onkin sitten sitä myöten selvä. Uskokaa tai älkää mutta tätä meidän kyläämme halkovalla tiellä on vajaan kilometrin suora jolla on kuollut seitsemän ihmistä viimeisen kymmenen vuoden aikana ja se on mielestäni aika paljon, varsinkin kun ottaa huomioon ettei liikenne todellakaan ole mikään päätä huimaava. Ehkäpä tuokin tilasto on osoitus siitä että tänne tundralle kerääntyy kaikki kuoleman kaipuussa olevat mottipäät tai sitten Viikatemiehellä on kesämökki just tuolla kohtaa, mene ja tiedä.

Toisaalta, onhan täällä sitten paljon hyviäkin asioita kuten Pitkäsääristen Klaani, naapurit joilta voi kysyä missä on liikunut tai mitä on tehnyt jos itse ei muista ja rajaton määrä alati uusiutuvaa lehmänpaskan käryä jota itseasiassa on niin paljon että sitä riittäisi Uotilan lapsillekin. Tämän hyvin itämaisen tuoksun ovat huomanneet myös johtavat silmälasien ja piilolinssien valmistajat jotka käyvät testaamassa täällä uusia linssejään joten aina silloin tällöin näkee omituisia, neljästä kymmeneen henkeä käsittäviä ryhmiä hiihtelemässä ympäri kyläämme. Tämän myötä paikallisen väestön kieleen on tullut uusi sana ”paska blend” jonka kuulee lausuttavan kylämme ilmaa halkovan kirkumisen jälkeen ja sillä tarkoitetaan huonoja linssejä jotka eivät kestäneet mullin tortun jykevää ja kaiken tieltään tappaavaa käryä. Kirkuminen näet on peräisin testihenkilön kitapurjeista joka purkautuu siinä vaiheessa kun piilolinssit sulavat silmiin ja saavat testihenkilön näyttämään kuusi viikkoa katiskassa lymyilleeltä lahnalta. Tapauksesta käytetään myös ilmaisua ”mölli – medley”.

Ei hyvää päivää..

Tässäpä se tämä aamu sitten onkin koska nyt täytyy lähteä projektin pariin mikä tuntuu keliä katsellessa perin turhauttavalta: Heti kun olen saanut sirkkelit, kompurat, letkut, roikat ja muut lelut leivteltyä, niin taivaat aukeavat ja vettä tulee koko päivän normaalisadanta eli 3800 pisaraa/neliömillimetri/nanosekunti. Sateen saisi loppumaan mikäli keräisi vehkeensä takaisin suojaan mutta vain sen ajaksi sillä tykötarpeet uudelleen levitettäessä sama homma toistuu – sillä erotuksella että jostain kaukaa kuuluu varsin vittumainen hihitys...



Olkaa ihmisiksi – minäkin yritän olla.
read more

Baher - lumouksista paras

Jos haluatte kiinnittää himoitsemanne olennon* huomion, etsikää käsiinne paimen ja ostakaa häneltä pullolinen Baher:ia ja sujauttakaa tuota jumalaista ainetta olennon juomaan tai ruokaan, niin saavutatte päämääränne”.

*Olennolla käsitetään kaikki elolliset olennot kuten ihmislajin urokset ja naaraat, neljännen siirtymän valagherit, Bleh'nndait, Meheroksen kentän zaderet ja muut vastaavat lukuunottamatta Gerloin noliereita jotka ovat hermafrodiitteja.

Vaikka tuo teksti on peräisin yli kolmetuhatta vuotta vanhasta kääröstä joka löytyi Bestovskajan laaksossa sijaitsevasta kallioluolasta, niin se pitää paikkansa ja koska meikäläinen nyt sattuu a) olemaan paimen ja b) asumaan Bestovskajan laaksossa, niin saanen ilmoittaa että mulla on Baheria jokunen pullo jemmassa ja jos oikein kauniisti pyydetään niin voin myydä sitä tipoittain koska kenenkään perse ei kestä ostaa koko lestiä. Oli kuulkaas pakko laittaa tämä pienimuotoinen mainos ja ennenkaikkea ilmoittaa mahdollisuudesta saada tuota Nektarinkin mennen tullen hakkaavaa ainetta koska mä olen vähän hemmetin hyvällä tuulella ja syynä tähän on nämä ihanan kesäiset kelit. Satuin nimittäin nukahtamaan ulos ja makasin auringon paahteessa about 6 tuntia joten ei liene vaikea arvata mitä tuon pintalämpötilaltaan 5 778 K olevan pallukan säteet tekevät aivotoiminnalle. Pelkkää hyvää, kuten jäljempänä olevasta tekstistä käy ilmi (onneks vaan ilmi ettei sentään ylle).

Aurinko - tuo mystinen voimanlähde ja kropan koristelija

Tosiaan, heräsin ojasta johon olin ankarien kouristusten uuvuttamana kaatunut, melko myöhään mutta pirun pirteällä mielellä vaikka mun oli todella kuuma. Jopa niin kuuma että kyynelkanavat kiehuivat mutta minäpä käytin tilannetta hyväkseni ja keittelin silmissäni vajaan kapallisen uusia perunoita jotka satuin kuin ihmeen kaupalla löytämään naapurin pellosta. Ihmeen kaupalla siksi, että peruna on niin perkeleen vanha keksintö että voidaan pitää suoranaisena ihmeenä jos joku vielä tällä vuosituhannella löytää uusia pottuloita, yleensähän ne ovat niitä vanhoja ja melko ituisia mötiköitä. Ravittuani tämän lääkejäämien raiskaaman kehoni, päätin että nyt on aika tehdä jotain yleishyödyllistä ja niinpä istuin tämän ATK – laitteeni ääreen tarkoituksenani tehdä kattava postimerkkisarja palvelemaan vielä käytössä olevaa paperikirjejärjestelmää joka täällä tundralla kantaa nimeä Bladi empelovi. Koska Atk- laitteeni käyttöjärjestelmänä on Microsoftin setien tekemä ja tietotekniikan huippua edustava Windows 95, niin sen käynnistyminen kestää sen verran että ehdin paukuttaa itserakentamillani kangaspuilla vajaat sata metriä hyvin kirjavakuvioista räsymattoa. Mainittakoon vielä että minulla on viralliset kangaspuut koska niiden materaaliana on käytetty Halludes Cottones – lajin kangaspuuta ja puuosat ovat näin ollen kangasta eikä puuta kuten halpismallien eri versioissa. Itseasiassa minulla on kangaskankaat ja muilla taasen on virheelistä nimeä kantavat puupuut mikä tietämättömille tiedoksi saatettakoon ja saatanhan minä.

Muutaman tunnin kuluttua W95 oli viimein saanut käynnistysrituaalinsa suoritettua ja ne aivan helvetin suttuiset kuvakkeet ilmiintyivät näytölle, joten lopettelin viimeisen mattoni paukuttamisen jonka kuvioksi muuten tuli Aleksanteri Suuren valloitusretket. Siis kokonaisuudessaan koko hänen elämänsä ajalta kaikkine pikku detaljeineen joten räsyä sai vaihtaa yhtä taajaan kuin raviurheilua harrastava eläkeläinen paitaa. Otin postimerkin aiheeksi patriotismin huippua edustavan aiheen eli postimerkin etualalla on vanha mies hevosensa ja kyntöauransa kanssa, taustalla näkyy Bökerøy:n vielä suunnitteilla oleva kaupunki ja taivaalla kaartelee neljäsataa kurkea yhdessä Suomen Ilmavoimien Hawk – hävittäjien kanssa. Näitä hävittäjiä sain mahtumaan vain yhdeksäntoista koska windows 95:n paint:illa piirrettynä tuon postimerkin väsääminen oli muutenkin haastavaa. Ei ole helppoa piirtää hiirellä kun antipsykoottiset lääkkeet saavat ihan mielettömiä kouristuksia aikaan ja todisteena tästä on se että postimerkkiä tehdessäni taputtelin itseni kolme kertaa tajuttomaksi. Postimerkistä tuli kuitenkin ihgu vaikka normaalietäisyydeltä katsottuna se onkin yhtä vitun syheröä mutta tarpeeksi voimakkaan suurennuslasin avulla näkee kaikki hienot yksityiskohdat kuten viidentenä kurkiaurassa lentävän linnun silmän heijastuksen (Bökerøyn kaupungin silhuetti, etualalla muutama umpijuovuksissa oleva arkktehti) ja kyntöauran valmistenumeron sekä auraa ohjaavan miehen taskusta pudonneen passikuvan vallan saatanan huonon valotuksen.


Filistelyn loppumetreillä soi puhelin ja hyvä ystäväni Vladimir Kennebealainen soitti pyytääkseen humpalle sillä hän oli eilen saanut valmiiksi uuden latonsa ja halusi juhlistaa tapahtumaa latotansseilla. Tuumin aikani että lähdenkö koska minä en pahemmin humpasta perusta koska on se jumalauta merkillistä ettei aikuisilla ihmisillä ole parempaa tekemistä kuin hypätä käsi kädessä jossain ladossa tahi muussa tarkoitukseen soveltuvassa, suhteellisen tasaisessa ja mieluummin katetussa tilassa. Vladi kuitenkin houkutteli kertomalla että paikalle tulee ainakin kolmen eri pitäjän Marttakerhot sekä muutama lomittaja naapuritundralta, joten päätin lähteä katsastamaan kuinka räähkillä koipi nousee ja painelin suihkuun – jo pelkästään siitä syystä että jatkuvasti kainalossani (teipattu) oleva paistimittari ilmoitti kehoni lämpötilaksi 220 astetta celsiusta joka muuten on optimi lämpötila pienimuotoiselle lämpöhalvaukselle sekä maksan totaaliselle mureutumiselle.

Vladimirin lato oli varsin vaikuttava näky, lattiapinta – alaa 19000 m2, korkeutta lähemmäs kolmekymmentä metriä ja molempia päätyjä koristi kaksi kappaletta tuulettimia joiden halkaisija oli tasan 12 metriä, tarkistin tämän Vladimiriltä kun pohdin millaisen tuomiopäivän tornadon ne saisivat aikaan. Muijat olivat jo saapuneet ja he näyttivät jakaantuneen pieniin ryhmiin joissa käytävä keskustelu oli sen verran kiihkeää ja kovaäänistä että se sai veret valumaan korvistani kirkkaina, solisevina puroina. Pääsääntöisesti keskusteluissa vaihdettiin reseptejä, kerrottiin uusimmat virkkausasennot ja moitittiin paskat kodinkoneet kun ne eivät tahtoneet kestää heidän asettamiaan vaatimuksia jotka sentään olivat vain muutaman pykälän STUKES:in Arevalle asettamia ehtoja tiukemmat. Lomittajat sen sijaan ja tavoilleen uskollisena olivat riisuutuneet lähes alasti ja kujerrellen he esittelivät toisilleen mullien potkujen aiheuttamia mustelmia sekä reikiä jotka olivat syntyneet heidän horjahtaessaan paskaisella lattialla päin huolimattomasti jätett heinähankoa. Martat ovat ihan mukiin meneviä ja silmänmukaisia katseltavia mutta lomittajien klaanissa on jotain mikä viehättää minua erityisesti. He ovat nättejä ja muutenkin....hmmm...varsin naisellisia muodoiltaan koska alipalkattu ja raskas työ pitää kropan kunnossa varsin rintalihasten osalta. Päätinkin että jahka orkesteri saapuu ja aloittaa soitannan, niin lähestyn erästä Plovenoin tundralle tullutta lomittajaa ja teen tuttavuutta hieman tarkemmin.

Vaan orkesteria ei kuulunut. Meni tunti, mei toinenkin ja Vladi alkoi käymään sangen kuumana soitellessaan orkesterin perään. Viimein hän sai langan päähän taksikuskin joka kertoi tuovansa bändiä ja sanoi olevansa ihan kohta perillä eikä hän todellakaan puhunut paskaa sillä pian taksi kurvasi ladon hulppeista, 22 metriä korkeista ovista sisään ja kaarsi kumit kiljuen kohti ladon toisessa päässä olevaan stagea kohden. Helvetillisten neliömäärien takia jouduimme turvautumaan kiikareihin jotta olisimme nähneet mitä soitantalavan edessä tapahtui ja tapahtuihan siellä: taksi keinahteli, sairaalloinen kiroaminen ja huuto kantautui kun kuski yritti saada bändin rahastonhoitajana toimivalta basistilta rahaa. Tappelu yltyi ja pian ensimmäiset, velttoon lihaan osuvista iskuista kertovat läjähdykset kertoivat myös kiikarittomille että toisessa päässä tätä heinäcontaineria oli käynnissä ns. turpajuhlat jotka lopulta päätyivät bändin humalatilan ja taksikuskin jumalattoman koon vuoksi päätyi jälkimmäisen voittoon. Ovet paukkuivat eikä mennyt aikaakaan kun me jouduimme suorastaan syöksymään turvaan taksikuskin kurvatessa ulos ladosta ja kirotessa sekä Vladimirin että kyydissä olleen ”Bestovskaja's Sober Shepherd” - bändin.


Hiljaisuus laskeutui latoon ja sitä kesti täsmälleen kolmekymmentäkaksi sekuntia jonka jälkeen Vladimir – välittämättä paikalla olevista naisista – alkoi kirota arameaksi ja sinkautti kädessään olleen Vodkapullon takanaan olevaan seinään hirvittävin seurauksin: Lesti osui DoomDay – tuulettimien katkaisijaan ja se oli sitten siinä. Pian ilmassa lensi ryhmä kirkuvia marttoja, muutamia puolipukeisia lomittajia (jotka jatkoivat keskustelua tilanteesta huolimatta! ♥) ja luonnollisesti Vladi med meikäläinen. Martat, jotka olivat joukon kevyimpiä, paukahtelivat päätyseinään sellaisin väliajoin että rytmi oli lähes samanlainen kuin kappaleessa jossa lauletaan ”hooray, hooray, it's a holi – holi – holiday”. En voinut olla nauramatta, olkoonkin että lensin ilmassa ja auringon kiehauttama pääni sai suhteellisen kovan laakin osuessaan päin ovenpielessä roikkuvaa sianruhoa jota muuten en ollut aiemmin huomannut. Ennen kuin sinkouduin oviaukosta ulos, ehdin nähdä parrastaan kattotuoliin takertuneen Vladimirin kaivamassa taskujaan – ilmeisesti hamusi lampaiden keritsimiseen käytettäviä saksia sillä jos ihminen roikkuu parrastaan takstoolista kun 88 boforin tuuli riepottelee hänen kroppaansa, niin voin kertoa että siinä on poskilihat kovilla. Mitä taasen lomittajien kohtaloon tulee, niin ainoa asia minkä ehdi rekisteröimään oli se kun tämä uusi lomittaja kuului huutavan jotain Koposen mullista ja sen vittumaisesta luonteesta. Tuulettimien aiheuttama ilmavirta oli niin voimakas että lensin miltei omalle jurtalleni asti joten en saapastellut takaisin vaan soitin myöhemmin Vladille ja kysyin että ovatko kaikki säilyneet hengissä. Kuulemma olivat ja jopa siinä määrin hyvässä kunnossa että Martat olivat leiponeet Vlamidiria turpaan – toki Työtehoseuran ohjeistuksen mukaan ja ergonomisesti oikeita asentoja käyttäen.

Tälläistä tänne joten voitte uskoa että mä olen hirmu iloisella tuulella varsinkin nyt kun pään sisälämpötila on pudonnut alle sadan asteen eikä silmät enää kiehu. Rakas Valkyriani lähtee asioilleen joten päätin yllättää sen siivoamalla tämän kanikoppimme perusteellisesti joten toivotan teille oikein hyvää sunnuntaita.

Ps. Sori kirjoitusvirheet – mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa niin niitä löytyy.



read more

Mitä muut meistä ajattelevat?



Hagora meleghum! Tänään noustiin lauteille elikkäs niille nälästä aiheutuvien pakkoliikkeiden mahdollistaville telineille jo aamuneljän aikaan koska päivälämpötilat ovat tällä hetkellä sellaiset ettei työnteosta tule mitään tai paremmin sanottuna se ei ole kannattavaa eikä järjettömän nestehukan takia kovin terveellistäkään, joten puolilta päivin lopeteltiin minkä jälkeen suuntasin Aljohin ja Valkyrian kanssa uimaan. Näillä selkosilla on kolmen lähimmän järven pintavedet keskimäärin +25 asteisia joten mistään virkistävästä kokemuksesta ei voida puhua mutta olipahan ainakin Aljohilla mukavaa, likka kun tykkää vesielementistä yli kaiken eikä kyllästy karahkoiden hakuun vaan hakee pölikän kerta toisensa jälkeen. Nimenomaan karahkan, pienistä oksista tuo beaglen olemuksen ottanut jätemylly ei piittaa tippakaan.


Kuumuus – niin kiitetty kuin se kylmä alkukesän jälkeen onkin – tyhjentää takin totaalisesti ja niinpä sitä meikäläinenkin tyytyy vapaa -aikanaan istumaan/makaamaan mahdollisimman varjoisassa paikassa johon tuulettimen ilmavirta tuo edes pienen henkäyksen. Koska aivotoiminta on keskittynyt kropan viileänä pitämiseen eikä ajatus oikein luista, niin päätin laiskuuttani tutkia mitä muut ajattelevat meistä suomalaisista ja ensimmäisenä vuorossa on Vivas, otsikollaan ”10 reasons why the summer in Finland is best in the world” ja jutullaan joka käsittää kymmenen kuvan sarjan tämän helvetillisen kesämme erikoisuuksista.
Toisena on Christopher Crachiolan kertomus vuodelta 2007, jolloin hän oli Suomessa vaihto – oppilaana ja tässä varsin mittavassa matkakertomuksessaan hän kerttoo kokemuksistaan täällä.
Kolmas minkä päätin poimia, on Travelblogin ja William U Cave'nmatkakertomus "5 reasons to visit Finland in summer". Paljon sellaista asiaa mitä ei itse tule ajatelleeksi/noteeratuksi ja jotka auttavat ymmärtämään mitä ulkomaiset vierailijat ajattelevat tästä pakkasen ja typerien politiikoiden täyttämästä maasta.
Neljäs ja viimeinen on Monkeys & Mountains -blogin Laurel otsikollaan ”Why I Think The Finns Are Crazy” ja tämä talviseen Suomeen sijoittuva matkakertomus kertoo hänen reissustaan suomalaisissa maisemissa.


Olkoonkin että jutut ovat vanhoja, niin ne kertovat osaltaan mitä meistä ajatellaan ja onneksi nämä matkakertomukset eivät paljastaneet sitä pimeintä puolta meistä suomalaisista. Kenties se vaatisi jokusen vuoden maassa asumisen että pääsisi näkemään/kokemaan ne kaikki hämärät asiat joista vain harva ulkomaalainen tietää....
Mutta näin, ylenpalttisesta hikoilustani johtuen lopetan tähän vaikka tämä jää hieman torsoksi mutta jatkuva näppäismistön kuivaaminen on sangen turhauttavaa ja mistä sitä tietää josko jotain syntyisi yön pimeinä tunteina – nukkuminen on näet mahdottomuus.


Hyvää lauantaita kaikille – olkaa ihmisiksi.
read more

Darth Vader comes Icy Bingo – viitta / Haaste eng. - spell foreingereille!

Arvostukseni ompelijoita kohtaan on noussut näiden parin päivän aikana kun olen väsännyt itselleni Darth Vader comes Icy Bingo – viittaani joka koostuu seitsemästäsadasta kahdeksastakymmenestä (780) mustasta jääpalasta. Hyisten pallukoiden väri on peräisin mustikoista,katsokaas kun pari päivää sitten yksi torikauppias rysäytti Hiacensa ojaan ja päätin syödä muutaman ämpärillisen ennen kuin alan elvyttelemään ukkoa. Saatuani tämän onnettoman marjadiilerin hereille ja ulos autosta, hän oli niin kiitollinen että lahjoitti mulle vielä kolme ämpärillistä mustikoita jotka olen kylläkin tätä kirjoitettaessa jo syönyt – eilen illalla meni viimeiset. Todettakoon vielä että olen usein näissä teksteissäni käyttänyt peristaltiikan lopputuotteesta nimitystä PapaSmurf ihan sen takia että yhteneväisyyksiä löytyy enemmän kuin uskottekaan* ja nyt tämän yltiöpäisen mustikkakuurin jälkeen ne (miun pikku papanain) ovat exactly Papasmurfin näköisiä punnertamisesta aiheutuneen veren värjätessä sinisen hepun toisen pään kirkkaanpunaiseksi.

*Valkoista partaa myöten! Lienee sitä suolistonukkaa vai mitä se on jota keliaatikot koittavat varjella? Ei se ainakaan villaa ole vaikka mun on tunnustettava että mä joskus työmailla syön talojen seinistä eristeitä ja eipä nuo hylätyt pääskysen pesätkään hullummalta maistu vaikken niistä mitään keittoa teekään vaan käytän mikrossa minuutin verran täydellä teholla ja annan mennä ääntä kohti. Kannattaa kokeilla.

Oma viittani on vasta jäätymässä joten kuvaa siitä ei ole saatavilla mutta tässä miltei samanlaisia kuulia, olkoonkin että omani ovat täysin mustia.

Palataanpa itse asiaan: Viitta oli vallan saatanan työläs tehdä sillä jokaiseen jääpalamuottiin piti laittaa pätkä ohuesta mehupillistä jotta sen läpi sai vedettyä narun (2mm laattanaru) jäätymisen jälkeen. Kustannuksenahan tuollainen viitta ei paljoa tee koska muutama nippu pillejä ja 82 jääpalamuottia eivät paljon maksa. Viitan kasaaminen on haasteellista monestakin syystä sillä paleltumat sormissa ja vieressä hysteerisenä huutava vaimo tuovat lisähaasteensa, samoin se että viitta on kasattava nopeasti sulamisen ollessa näillä keleillä uskomattoman nopeaa. Enivei, viitta valmistui eilen ja meikäläinen pääsi brassailemaan kylille parahiksi juuri silloin, kun kylämme pahoin alkoholisoitunut työväestö istui rankan työpäivän jälkeen paikallisen pirtukirkon (no ei ole kuin keskihölmöoikeudet) terassilla. He katselivat järkyttyneinä nähdessään mustien, aivan vitusti kilisevien ja ihan sairaasti kiiltävien pallukoiden peittämän hahmon ja kuulin ainakin kahden denson sanovan että he lopettavat juomisen sillä kun näkee Darth Vaderin tulevan bingosta, on aika laittaa korkki kiinni ja ommella pää mattoon. Astelin ylväästi kylän keskustan läpi vaikka hypotermia haittasi näköä eivätkä raajat meinanneet totella käskyjä mutta mun oli pakotettava itseni eteenpäin koska en halunnut pyörtyä uteliaana tuijottavien litrahuulien eteen. Päästessäni keskustan toiselle laidalle, vilkaisin taakseni ja näin tilannetta seuranneiden kylän lapsien tutkivan taakseni jättämää mustaa vanaa jota kaksi rohkeinta näytti jopa maistavan ja ilokseni kuulinkin huudahduksen: ”Darth Vader maistuu ihan mustikalle!” Tosin huudahduksen seurauksena mun oli lisättävä vauhtia koska mukulat hyppäsivät pyöriensä selkään ja alkoivat polkea meikäläistä kohti enkä hallunnut joutua tilanteeseen, missä selitän kakaroiden vanhemmille minkä tähden heidän jälkeläisensä nuolevat mustaa paimenta. Mulla on muutenkin vaikeuksia tällä kylällä kun ei nuo täkäläiset tajua mun innovatiivista ajatuksenjuoksua. Laitoin kuitenkin toiseen viittaan tarvittavat pallukat jäätymään koska sääennusteiden mukaan nämä helteet jatkuvat entistä kuumempina.


Asiasta toiseen: Ilta – Sanomissa oli juttua "suomalaisten ”oudosta tavasta” ja juttuhan on niin, että suurin syy miksi tämä kansa ei tervehdi vieraan kansan edustajaa on se että me häpeämme/aristelemme huonoa kielitaitoamme. Kyse ei siis ole vittumaisuudesta ulkomaalaisia kohtaan vaan silkka häpeä ja huono itsetunto. Tunnustan omakohtaisesti vieläkin (seuraava kappale selventää asiaa) kärsiväni tästä ja siksipä lähes poikkeuksetta jokainen yhteydenottoni (yleensä kerjään apua eri ulkolaisten sivustojen ylläpitäjiltä/foorumeilta) alkaa sanoilla ”First, i'm sorry but my english is pitful...etc.” ja ihan turhaan koska jokaisessa vastauksessa ystävällisesti kerrotaan että kyllä he ymmärsivät mitä ajoin takaa ja kun olen pyytänyt mahdollisimman yksinkertaista vastausta, niin sen olen myös saanut. Minulla oli kunnia kuulua erään Suomessa asuneen ja australiasta kotoisin olevan perheen lähipiiriin n. kymmenen vuoden ajan ja tuona aikana – lukuisista väärinkäsityksistä huolimatta – me tulimme hyvin juttuun vaikka perheen äiti monta kertaa nauroikin vedet silmissä mun englanninkielen taidoilleni. No hittolainen, australialaisilla on oma tapansa puhua englantia ja kaiken lisäksi he puhuvat niin nopeasti että siinä on tekeminen että pysyy perässä ja ymmärtää edes puolet. Esimerkkinä mainittakoon eräs tammikuinen ilta jolloin perheen isä pajatti pitkä litanian josta erotin oman nimeni ja sanan ”torch”, jolloin hätääntyneenä tiedustelin että mitä olin tehnyt väärin vai miksi hän aikoo kiduttaa minua (”torture”). Okei, melkoinen moka koska perheen pää oli kysynyt että onko mulla taskulamppua mutta mun korvissa se kuulosti kiduttamiselta joten on luonnollista että silloin jysähti savet punttiin, vallankin kun ottaa huomioon että perhe asui todella syrjässä joten mun avunhuutojani ei olisi kuullut kukaan. Perkele.


Tuon kymmenen vuoden jälkeen en ole hävennyt ihan niin paljon mutta viralliset asiat eivät vieläkään oikein onnistu ja moni hieno juttu jää toteuttamatta kun en ymmärrä englantia. Voitte varmaan kuvitella minkälainen tämä bloginikin olisi jos osaisin englantia ja tajuaisin jokaisen html:n muokkaamista käsittelevän ohjeen! Toinen juttu suomalaisten pidättyvyyteen on kanssaeläjien puuttuminen tapaan/sanamuotoon millä toinen yrittää saada asiaansa eteenpäin vaikka se ei heille kuulu pätkääkään. Hävetään sitä mitä muut ajattelevat kun joutuu paljastamaan surkean kielitaitonsa vaikka tosiasiassa vain harvat suomalaiset osaavat täydellisesti esim. englantia ja jos kerran taho jota lähestyn, ydmmärtää meikäläistä niin mulle se on aivan sama mitä muut minun surkeasta kielitaidostani ajattelevat. Siksipä kannustankin kaikkia puhumaan lontoota ja heitänkin haasteen tässä asiassa turkkilaisille joita on viime päivinä käynyt täällä Jurtalla poikkeuksellisen paljon, me voisimme nimittäin vaihtaa ajatuksia kommenttilootassa ja vielä parempi olisi jos tehdään niin että kumpikin saa paikata puuttuvat englanninkielen sanat omalla äidinkielellään niin siitä tuleekin sellainen dialogi että siinä riittää haastetta useammallekin kielitieteilijälle. Tietysti edellytyksenä on ettei vastapuolikaan osaa englantia kuin jokusen sanan. Myöskin muut kansallisuudet ovat tervetulleita tähän kansainväliseen ajatustenvaihtoon niin näette kuinka englanti taipuu koska mulla ei ole pienintäkään hajua siitä miten eri sanat taipuvat tai miten ne edes kirjoitetaan (= hämmästyttäviä variaatioita!). Lopuksi laitan tähän erään edesmenneen suomalaisen poliitikon kuuluisan tilauksen ” kaksi teetä huoneeseen kolmekymmentäkaksi ” hänen käyttämällään englannilla joka on precisely samaa jota itse puhun/kirjoitan: Tuu tii tu töötituu. Repikää siitä.


Kaikille oikein hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua!
read more

Lickety - lick: bloggaatko alasti?

Elokuun 17. päivä tämä mun rakas Jurttani täytti 7 kuukautta joten on kiitoksen aika kaikille teille, jotka olette tallustelleet laajan ja aution tundran halki tänne mun hikiseen, kamelinnahkaiseen telttaani ja tuoneet valoa mun lääkehuuruiseen elämääni (edit klo 14.49: kalenteri hieman hakusessa, seitsemän kuukautta tulee täyteen vasta ensi kuussa. Nythän eletään vielä heinäkuuta). On niin perin ilahduttavaa nähdä oikeita ihmisiä tavanomaisen pikkuväen ja Nils Holgerrsonien sijaan sillä uskokaa pois, se on todella raskasta kun joutuu jahtaamaan karvalakkia ympäri telttaa tai kun perunakattilassa istuu viisitoista My Little Ponya laulamassa Aretha Lituskaisen biisiä ”Sun sopassasi seisoo Lickety – Lick ja muut vitun töyhtöpäät”. Kaikkien terveiden antiriemuksi linkitänkin tähän tuon mielenrauhaani piinavan ponijoukon CV:n, niin pääsette tutustumaan sellaisiin hallusinaatioperkeleisiin kuten Sea Shimmer, Half – Note (jaa vähän tuttu hallu) ja Splasher – ihan vaan noin muutamia mainitakseni. Toinen ilon aihe on se että vaikka Jurtan muonavahvuus ei ole tällä hetkellä kuin 28 (since tammikuu 2014 khihihih), niin eilen eli tänään meni 40.000 raja rikki ja just kun katsoin niin tundralla vierailijoita oli 110 tuon neljänkympin päälle mistä nöyrimmät kiitokseni (tätä kirjoitettaessa kello on 22.10 mutta sovitaan että tämä on huomisen eli 24. päivän postaus).
*Lennättää lumilingolla tippaleipiä ja muita baakelseja väkijoukolle jota on kerääntynyt Jurtan edustalle, ei pelkästään juhlan takia vaan osittain myös siksi että väkijoukolla on varusteinaan soihtuja, talikoita ja kolme vuotta vanhoja Anttilan postimyyntikuvastoja *


Mulla on kuuma koska täällä tundralla on vieläkin yli kaksikymmentä astetta lämmintä mutta en valita koska kesä on niin lyhyt. Oikeastaan näitä mun viime päivien postauksia voisi kutsua nimellä naked truth ihan sen takia että mä kirjoittelen näitä alasti. Me Paimenethan muutenkin suosimme minimaalista vaatetusta ja yksi suosikeistamme on täkäläisten naisten käyttämä zeleg'hai joka on siitä mukava kaapu että sen saa riisuttua yhdellä nykäisyllä kun vaan tietää mistä kohdasta nykäisee mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä että täällä alvariinsa tai tänne saapuvilta vierailta kiskottaisiin ihokkaita, vaan tämä zeleg'hai on pohjoisten tundrien vastine muun maailman yöpaidalle joten sen kiskominen kuuluu noihin taidetakomon elikkäs makuuhuoneen puolella suoritettaviin rituaaleihin.


Asiasta viidenteenkymmenenteen ( ← vallan mahdottoman pitkä luku!), niin meikäläinen on päättänyt aloittaa Jurtan blogien promottamisen uudella tapaa mikä on nähtävissä het blogin otsikon oikealla puolella. Päivä per blogi, ainakin näin ensi alkuun ja katsotaan sitten miten jatkossa mutta tällä metodilla mennään siihen asti kunnes keksin jonkun uuden jutun. Tuo on hyvä systeemi ja paljon parempi kuin yksittäinen linkki koska se tarjoaa enemmän eikä vierailijan/kiinnostuneen tarvitse muuta kuin klikata mielenkiintoisen otsikon kohdalla niin jo vain singahtaa toisaalle ja pääsee lukemaan mitä juttu pitää sisällään. Hyvä hyvä. Kävin myös täällä https://www.quantcast.com/advertise/contact/ koska pieni näkyvyyden lisääminen ei ole koskaan pahasta. (Edit klo 22.55: Jurtan lukulistaan kuuluvien blogien mainostussysteemi oli pakko siirtää sivupalkkiin koska rrspumpin widget ei jostain syystä näytä kaikkien blogien nimiä mutta tuolla tapaa sain esim. Marrankin blogin otsikoitua).

No niin, vaimoni kertoi juuri että huomiseksi iltapäiväksi on luvattu vettä näille selkosille ja mikäli ennuste toteutuu, niin huomenna tulee lisää tekstiä eikä tämä jää päivän ainoaksi postaukseksi. Mun piti nytkin kirjoittaa enemmän mutta yltyvä päänsärky torppaa sen suunnitelman ja on kaiketi parasta että menen tästä vaakatasoon mutta kaikille yöeläjille mitä parhaimmat kuun ulvomiset ja leipureille sun muille aamuyöstä herääville oikein hyvät huomenet.



Muistakaa olla ihmisiksi.
read more

Jalankulkijoiden uudet paitamääräykset / bongarin parta tulessa

Tänään Jurtalla liputetaan kiitollisena Syvillä Vesillä – blogin Simpukalle joka ystävälisenä ihmisenä osallistui meneillään olevaan Läskikuurini jonka tiimoilta postasin eilen. Simpukka nimittäin linkitti mulle tämän, apteekeista saatavan tuotteen  (okei, yliopistollisesta oli loppunut mutta muualta saa) jota tulen kokeilemaan/käyttämään erityisesti työpäivisin koska rakennusalalla työt ovat monta kertaa sellaisia ettei niitä pysty tekemään, tai paremminkin niitä on erittäin hankala tehdä täyteen ahdetulla vatsalla ja siksipä tälläinen ravintolisä on enemmänkuin paikallaan. 

Kohta kajahtaa - liittyy alla olevaan juttuun.

Auringon lapsena ja Ra:n jälkeläisenä (tuhansia vuosia vanha paimensauvani on muuten suora kopio was – sauvasta ja se pitää sisällään yhtä mielettömiä voimia kuin esikuvansa enkä puhunyt siitä paimensauvasta vaan siitä toisesta) en halua kirota näitä helteitä mutta sanonpahan vaan että kun viettää päivän vanhan hirsitalon seinällä niin tietää tehneensä töitä. Olen seuraillut lämpötilaa seinällä olevan ikkunan pielestä roikkuvasta lämpömittarista ja eilisen parhaat lukemat liikkuivat + 34 asteen kieppeissä ja ne ovat jo niitä lukemia että siinä alkavat työkalujen rautaosat olemaan melko lämpimiä pideltäviä. Puhumattakaan seinästä hohkaavasta lämmöstä ja täysin tuulettomasta, liikkumattomasta ilmasta jonka täyttävät heti helvetin vihaisina pörräävät paarmat ja muut Belsebuubin pistävät perhoset kuten kalvepaikkojen hyttyset ja lähes västäräkinkokoiset ampiaiset. Jälkimmäinen on muuten totta sillä täällä tundralla on sen verran lehmänpaskaa että niissä viihtyvät ökkömönkiäiset kasvavat luonnottoman suuriksi eikä täällä ihmetellä Cessnan kokoisia raatokärpäsiä ja Fiat Unon kokoluokkaa olevia koppakuoriaisia. Itseasiassa kylällämme asustelevat usein juovuspäissään keskenään tappelevat (bongauskiistoja näetsen) luontoaktivistit tekivät paskakärpäsille oman kiitoradan Myhkyjärven Uunon pellolle ja tästäkös vanha patu sai sellaiset siepit että hänet jouduttiin naulaamaan kotimökkinsä seinään. Vaatteistaan, ei täällä harrasteta ristiinnaulitsemista muille kuin ns. kovasinkauppialle joka taasen on yleisnimitys kaiken maailman turhuuksia myyville livekaloille. Ennen seinään naulaamistaan Uuno ehti sytyttää kahden aktivistin parrat tuleen ja voi pojat, te ette usko kuinka tuollaisen Koijärveläisen parta räiskähteleekään! Kipinöinti on suorastaan saatanallista ja se katku on siitä omituinen että se houkuttelee paikalle lähimetsien kaikki ketunpoikaset jotka ulisevat – niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin – Alma Siekkula – Loposen sanoittamaa ja karjalalaista perinettä olevaa laulua nimeltään ”Taas partahesus liekeis' on”.

Autoliiton viime torstaina  kieltämä paitamalli. Asia joka on jalankulkijoiden syytä muistaa.

…...ja teksti jatkuu näin aamusella koska eilisen tankkauksen takia lähti taju ja kirjoittaminen loppui siihen. Tajunta ei lähtenyt sanan varsinaisessa merkityksessä vaan mulla on sellainen juttu että kun mä syön, niin sitten sitä ruokaa menee suhteettoman paljon jonka seurauksena minä yksinkertaisesti nukahdan istuvilleni, vähän samaan tapaan kuin narkoleptikot. Tosiasia jonka voi tarkistaa vaikka meillä asuvalta naisihmiseltä jonka kanssa muuten oli yhteen aikaan sopimus etten syö ennen iltayhdeksää juuri tämän nukahtamisen takia. Jäi katsokaas se keskinäinen kanssakäyminen melko minimaaliseksi kun tulin siihen aikaan kotiin noin klo 18.00 – 19.00 aikaan ja syötyäni nukahdin jatkaen uniani aina seuraavan aamun klo 04.00 jolloin lähdin taas maailmalle. Eipä moinen käynyt tulisieluiselle vaimolleni ja sopimuksen myötä elämäni muuttui varsin haastavaksi; ensin tein ympäripyöreän päivä maailmalla, kotiin tullessani riisuin vaatteet samalla kun kävelin parkkipaikalta suoraan kylppäriin ja suihkun jälkeen hoidettiin parisuhdepolitiikan kaikki osa – alueet ja toisinaan käytiin vielä kaupoillakin kaiken tämän jälkeen. Pari kertaa huomasin istuvani munasillani auton kabiinissa valmiina suhauttamaan toisella tundralla sijaitseviin marketteihin joten tämä jos mikä kertoo siitä että kyllä teidän kottaraisten eteen on valmis tekemään vaikka mitä. Niin, ja sana ”kottarainen” ei ole sitten halventavassa mielessä sanottu vaan.....hmmmm..nykyaikainen versio Ison Kirjan heikomalle astialle josta on myös ilkeämielinen versio ”Kylkiluu” josta jotkut lontoota osaavat ovat vääntäneet huudahduksen ”Tuuhan sie ribsini tänne” mikä on todella röyheä loukkaus niinkin jumalaisesta olennosta kuin nainen!

Koska linkittelyyn menee jonkin verran aikaa niin mä lopetan nyt mutta palajan taas alkuillasta sillä ei näillä keleillä tehdä kuin normipäivää.
Kaikille oikein hyvää keskiviikkoa enkä laittais pahakseni vaikka linkittäisitte tänne Jurtalle kuvia aiheella ”Onko sun ribseissä rusketusraidat”. Täällä kun saa koko päivän kipittää lampaiden perässä ja näin ollen ainoa näkymä tämän laajan autiuden lisäksi on sadat lampaan perseet joten ymmärtänette että sitä toivoo aika usein (ihan joka hetki, sekunti sekunnilta) näkevänsä jotain kaunista.

Taas näitä itsekseen ilmestyviä kuvia....mulla on asetuksissa jotain häikkää


Ps. Kun lähdette kaupungille niin muistakaa pukeutumisessanne että häilyväinen on autoilijan silmä ja vielä häilyväisempi on hänen mielensä. Ihan vaan sen takia että maailmalla on sattunut peräänajoja tälle kesälle jo ihan tarpeeksi.
read more

20 kg painoa lisää - deadline 21.10.2014

No niin, nyt sitten heitetään kaikki vanha helvetin kuuseen ja aloitetaan käänteinen projekti ainakin kahdella rintamalla eli tavoitteena on saada elopaino nousemaan kahdella kymmenellä kilolla lokakuun 21. päivään mennessä (mahdollista, painoin 85 kiloa silloin kun olin aviossa Hullun Kokin kanssa) ja toinen on se etten enää jaksa räplätä tämän blogin optimoinnin kanssa, se on aivan sama onko latautumisnopeus 91/100 vai 84/100 koska sillä ei ole mitään perkeleen merkitystä ja siksipä rukkasin hieman html:ää ja nyt on sitten niitä kuviakin nähtävillä. Daa.

Normaalisti laihdutetaan mutta kun meikäläisellä on menneet nämä viimeiset vuodet pääasiallisesti kahvista, nortista ja särkylääkkeistä muodostuneen ruokavalion voimin, on tämä maallinen tomumajani nyt sen verran huonolla hapella että painoa on saatava lisää nopeasti ja paljon. Skeptikkojen ei pidä luulla että tämä on taas yksi hulluista tempauksistani vaan lihottamiselle on perusteet: Päivittäinen energiankulutukseni on hyvinkin suuri jonka kattamiseen eivät ne normaalit eväät (pari sämpylää, kenties muutama pätkä lenkkiä ja kaksi litraa kahvia) riitä ja tässä ollaan menty muutamia kuukausia näiden kiireiden/sairasteluiden takia sen verran vähällä ruualla että mä alan yksinkertaisesti kuivua kasaan, ts. elimistö käyttää ravinnokseen”itseään” ja se taasen ilmenee jatkuvana väsymisenä ja muina fyysisinä oireina mikä ei ole suinkaan hyvä juttu. Tämä painonlisäys ei ole mikään hetkellinen päähänpisto vaan olen seuraillut tätä kroppani tilaa jo pidemmän aikaa ja pohtinut mitä kaikkea pitää tehdä ja mistä pitää luopua. En ala lupailemaan liikoja mutta olen vakavasti harkinnut tupakan polton lopettamista mutta se päätös pitää tulla samalla tavalla kuin kävi viinankin kanssa koska nikotiinilaastarit – olkoonkin että olen niitä testannut ja suht hyviksi havainnut – ovat itsensä pettämistä koska kyllä äijässä pitää olla sen verran selkärankaa ettei sen päätöksen tueksi mitään apuja tarvita.


Harrastaakseni itseni pettämistä sanon että nykytilanteessa missä selän osalta sitä kaivattua leikkaus/leikkaamatta jättämispäätöstä ei kuulu eikä näin ollen myöskään lääkitystä (koska samainen, päätöksen tekevä lekuri on tässäkin asiassa jumala) näihin helvetin kipuihin, on tämä pipo sen verran kireällä että toisinaan on parempi istua ja vetäistä nortti sen sijaan että leipoo jotain turpaan. Aika näyttää miten tupakoinnin kanssa käy. Safkaa sen sijaan menee tai no, eilenhän vasta tämä lihotuskuuri alkoi mutta melko hyvällä vauhdilla koska minulla on käytössä normi ruokien lisäksi ravinnelisät vaikka ne ovat hieman hintavahkoja mutta helppo tapa huolehtia energian saannista varsinkin työmaaolosuhteissa. Koska tällä alalla on pakko pitää tietynlaista lihaskuntoa yllä painojen nostelun muodossa, niin ”Vanhaa” varastoa on jäljellä jonkin verran eikä meikäläisen tarvitse rynnätä ostoksille aivan heti. Täytyy kuitenkin muistaa että se terveellinen ja perinteinen ruoka on se kaiken A ja O eikä sen kanssa pidä sortua mihinkään ihme kikkailuihin eikä poppakonsteihin.

Lisähaasteen tuo tämä mun omituinen elimistöni joka sietää melko paljon ruokaa sen näkymättä sen paremmin ulospäin kuin vaa'alla ja siksi sen eteen joutuu tekemään tavallista enemmän töitä, joskaan se ei ole aivan mahdoton rasti sillä tässä alkutalvesta pidin vajaan kuukauden lihotuskuurin jonka aikana painoa kertyi seitsemän kiloa. Laiska luonne kun olen, niin mun on näin alkuun pakotettava itseni tekemään kunnolliset eväät töihin, keitettävä aamulla puurot ja tehtävä kunnon aamiainen ja se on kuulkaa tämä alku suht vaikeaa ihmiselle joka on tottunut kiskaisemaan pari kuppia kahvia ja jokusen nortin ennen maailmalle lähtöä. Pelkkä huono tapa mutta siitä irti pääseminen vaatii oman taistelunsa (ja helvetisti tiskaamista). En ala pitämään mitään päiväkirjaa ja kertomaan muutaman sadan gramman lisäyksistä mutta sanotaanko nyt että viikon välein voin kertoa missä mennään ja kuinka monta tappelua olen meillä asuvan Valkyrian kanssa käynyt, hääp kun ei oikein pidä näistä un kuureistani koska mä kuulemma käyttäydyn omituisesti ja sotken koko keittiön. Jälkimmäinen on kyllä röyhkeä valhe koska yksi näistä mun pakkomielteistä on se että huushollin on oltava siisti ja puhdas.

Tähän on pyrittävä

Tälläistä tällä kertaa ja piti mun enemmänkin kertoa mutta taas täytyy mennä koska mun pitää olla puoli yhdeksään mennessä naapuritundralla ja ajomatkaa on jonniin verran joten lopetan nyt.
Koitan paikata antisosiaalisuuttani taas illalla ja toivotan kaikille oikein hyvää tiistaita.

Ps. Sori kirjoitusvirheet. (tuli kiire kun aamu meni koodia rukatessa).
Pss. Blogin muokkaaminen on hieman kesken kuten näkyy..



read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins