Elenia, Posti ja tämä kesä....

Havahduin eilen siihen etten ole saanut sähkölaskua vähään aikaan ja koska epäilykseni kohdistuivat Postin palveluja kohtaan, päätin ottaa yhteyttä suoraan Elenian asiakaspalveluun ja sieltä tarkemmin laskutuksen puolelle ja tiedustella että mikä mahtaa olla tilanne. Siellä oltiin yllättyneitä mutta hetken tutkiskelun jälkeen kävi ilmi etteivät he ole saaneet jotain tuntisarjoja ulos ja tästä syystä ei myöskään ole voitu laskua lähettää. Omalla kohdallani tilanne oli ”keskeytetty” - tilassa ja homma jatkui sitten että tämä ystävällinen naisihminen lupasi soittaa mulle jahka saa enemmän tietoa. Näin tapahtuikin muutamaa tuntia myöhemmin ja hän ilmoitti että he jatkavat vian tutkimista ja lasku tulee sitten kun tulee, tässä tapauksessa se on joko kahden kuukauden tai kolmen kuukauden lasku, mullehan tulee normaalisti joka kuukausi sekä Elenialta joka hoitaa sähkön siirron sekä Vattenfallillta joka taasen veloittaa käytöstä. Eihän tällaisella yksineläjällä kolmen kuukauden lasku kertarysäyksellä paljoa tee, mutta kun ajatellaan talvikuukausia ja monilapsista yksinhuoltajaa, niin kyllähän se saattaa pientä ahdistusta auttaa. Olkoonkin että vastuulliset ihmiset (joihin minä en kuulu) pitävät huolen siitä että laskua ”kuoletetaan” joka tilin/kuun tuloista vaikkei varsinaista laskua maksetakaan mutta tosielämässä harvalla kyllä menee näin koska kaikki ihmiset – parempiparkaisia lukuunottamatta – painivat helvetin pienen budjetin puitteissa.

Ymmärrettävä on myös se, että isoillekin toimijoille tulee ongelmia sillä idioottivarmaa järjestelmää ei ole. Ihmiset vaan tahtovat (minäkin ennen) riemastua näistä mukamasta yllätyksistä ja kirjoittelevat joka ainoaan sosiaaliseen mediaan kuinka paskaa palvelu on vaikkei se pidä paikkaansa.
Tuli muuten selväksi sekin että Vattenfall ei pysty laskuttamaan ennenkuin on saanut tiedot Elenialta, sanoin näet tälle mukavalle naiselle että mun pitää soittaa myös Vattefalliin koska sieltä ei ole kuulunut mitään ja hääp sanoi siihen että sun ei tarvitse ja selitti mulle tuon miten homma toimii.
Kiitokset Elenian Katjalle, asiakaspalvelu oli nopeaa, asiantuntevaa ja ystävällistä.

Hetken tuumailtuani päätin kuitenkin ottaa yhteyttä Postiin koska tajusin ettei mitään muutakaan postia ole tullut, toki sitä ei paljon tule kun on roska – eli mainospostin kielto mutta esim. rakas vouti ja muutamat muut tahot lähettävät aika tasaisin väliajoin kirjeen tai kaksi ja kun näitäkään ei ollut tullut, niin klikkailin itseni postin sivustolle ja siellä avautuvaan asiakaspalvelun chat – lootaan. Tuo kirottu mutta toisaalta kätevä pikku laatikkohan on miltei joka firman käytössä nykyään ja mainitakkoon että jos jossain on asiakaspalvelu huipussaan, niin Symantec’illa (terveisiä Anne D:lle!) jonka tietoturvapalveluja käytän mutta nyt takaisin Postiin ja sen palveluihin.
Taikalaatikon henkilö palveli heti ja odotusaikani jäi noin kahteen nanosekuntiin mistä pisteet ja kun kerroin ongelmani (osoitteineen), sain pyynnön kertoa nimeni minkä luulin heidän tietävän osoitteen perusteella mutta eivät sitten ilmeisesti tienneet.

Seuraava kysymys oli, että olenko varma että olen ilmoittanut osoitetietoni oikein Väestörekisterikeskukselle ja tähän minun oli ilo vastata että olen asunut nykyisessä osoitteessa kesäkuusta 2015 lähtien eikä postin kulussa ole tähän asti ollut mitään ongelmia. Hetken aikaa hiljaista kunnes minulta kysyttiin että haluanko että palautteeni käsitellä jakelupään kanssa johon minä että se olisi suotavaa koska eräskin insstanssi oli lähettänyt minulle 09.06. postia eikä se ole vieläkään tullut. Lisäsin vielä ettei minulla ole pahaa sanottavaa Postin toimista mutta toki on huono asia jos tärkeät paperit (päätökset ym.) ja laskut jää saamatta tai ne tulevat niin pitkällä viiveellä että ne aiheuttavat vaikkapa sähkönjakelun katkeamisen tms.
Lopuksi esiteltiin kiitokset kumminkin päin ja toivoteltiin hyvät kesän jatkot ja minä skeptikkona tuumin että joo – o, saapa nähdä milloin postia pukkaa mutta kuulkaas kuulkaas!
Väärässä oli läskipää eli allekirjoittanut sillä tänä aamuna, tarkemmin sanottuna 07.32 kolahti postiluukku ja kaipaamani kirjeet suhahtivat eteisen lattialle! Huomion arvoista on se, että Paimentolaan jaetaan posti vasta iltapäivän ensimmäisen keritisemisen aikana mikä tarkoittaa normaalien ihmisten elämässä kello 13.00 – 14.30 välistä aikaa. Tästä syystä iso kiitos Postin asiakaspalvelulle ja minua palvelleelle Juhalle.

Tässä ne tärkeimmät olikin. Vaan koska eilen oli hyvä päivä,niin tuli tehtyä karjalanpaistia ja lihapullia ja koska kunto on edelleen hyvä, niin tälle aamulle olen pessyt kylppärin lattiasta kattoon ja olen aikeissa lähteä ottamaan aurinkoa jonnekin muualle kuin rannalle. Näin siksi että minulla on sekä merenkulkuhallituksen ja sisävesiliikennettä valvovan poliisin kielto auringon ottamiseen missä tahansa vesistöön rajoittuvalla maa-alueella ja syynä tähän se että sisävesiliikenteen kippareilla on perusteltu syy luulla jumalaista kehoani kokoon lysähtäneeksi kummeliksi ja aiheuttaen täten hämminkiä navigoinnissa. Mielestäni melko vittumaisesti sanottu koska en minä sentään niin valkoinen ole vai olenko?

pants
Lisää kuvateksti


Oikein hyvää ja aurinkoista päivää kaikille! Itsestäni en mene takuuseen sillä nämä pari neitsytkammiossa vietettyä vuotta ja nyt alkanut kesäaika ovat tehneet tehtävänsä. Tilanteen kuvaamiseksi voisi käyttää erästä liikenteen häirötilaa kuvaavaa termiä mutta ettei mennä mauttomuuksiin, niin antaapa olla.

Ps. Muistakaa olla ihmisiksi!


read more

Lukossa

Olen huomannut sen ettei psyykkeeni ole enää se sama kuin vuosikymmen sitten enkä tarkoita tällä vanhenemista ja sen mukanaan tuomaa, erilaista suhtautumista asioihin, vaan sitä kuinka paljon kipu muuttaa ajattelua ja kuinka se heijastuu niin omaan arkeen, jaksamiseen ja ympärillä oleviin ihmisiin. Ajattelin kirjoittaa aiheesta ihan sillä, että toissapäivänä kun kirjoitin kokemuksistani itseruskettavan aurinkovoiteen parissa, tapahtui jotain mitä tapahtuu aina silloin tällöin ja on asia josta minä en pidä.

11. päivän aamu alkoi hyvin tai niin hyvin hyvin kuin ne nyt tässä kunnossa voi alkaa ja jotenkin tuntui että päivästä tulee hyvä. Normaalit aamurutiinit, jonka jälkeen ryhdyin kirjoittamaan tekstiä ja fiilikset olivat ihan ok aina siihen asti kunnes painoin ”julkaise” - painiketta. Sillä samaisella hetkellä soi puhelin ja uutiset olivat sieltä negatiivisimmasta päästä, tälläkin kertaa takaisku joihin olen tavallaan tottunut mutta kun ihmismieli nyt vaan on sellainen että se sisimmässään elättelee toiveita jostain paremmasta, niin väistämättä sitä tuntee itsensä ja elämänsä jotenkin tarpeettomaksi kun silmille tulee paskaa kerta toisensa jälkeen.
Tuijotin tietokoneen näytöllä olevaa hallintapaneelia ja kuuntelin pitkää selostusta siitä miten asiani olivat nyt ja miten ne tulisivat olemaan jatkossa. Puhelun loputtua tuijotin näyttöä vielä pitkään ennenkuin kirjauduin ulos, lopetin käynnissä olevat ohjelmat, kirjauduin ulos koneelta ja sammutin sen. Vitutti.

En tiedä muista ihmisistä, mutta omalla kohdallani vitutus – vaikka se olisikin sitä ankarinta mahdollista – vaihtuu nykyään jonkinlaiseksi mentaaliseksi ”lukoksi”, jonka aikana ei liiku ajatus eikä kroppa. Siinä tilassa ei oikeastaan kykene muuhun kuin makaamaan sängyssä ja tuijottamaan kattoa, ei puhettakaan siitä että aivot etsisivät ratkaisua ongelmaan tai purkaisin vitutustani vaikkapa lähtemällä kävelylle tai jotain muuta vastaavaa. Ei, tämä vastoinkäymisiä seuraava tunnetila on yksinkertaisesti sanottuna täysin lamaannuttava ja koska aivojen toiminta on yhtä suurta arvoitusta, sen kesto voi olla muutamasta tunnista muutamaan päivään ja lievempänä se voi kestää pidempäänkin mistä esimerkkinä oma, viisi kuukauttana kestänyt tauko blogitekstien kirjoittamisessa. Pahinta ja samalla omituisinta tässä lamaantumisessa on se, että siihen yhdistyy täydellinen turhautuminen. Makaat sängyssä kykenemättä järkevään ajatustoimintaan, puhumattakaan siitä että tekisit jotain ja samalla päätäsi repii tuskastuttava tietoisuus siitä että makaat siinä sängyllä täysin turhan panttina. Virtaa ja halua asioiden tekemiseen olisi vaikka millä mitalla, mutta pää on niin lujaa lukossa ettet kykene nousemaan ylös. En tiedä että onko tämä totaaliseen hulluuteen johtavan polun alkupää vai mitä, mutta sanonpahan vaan että se on pään sisäinen tila jota en toivo kenellekään.

lost
Totta. Täysin hukassa

Epikriiseissä mukana kulkevaa diagnoosiluetteloa koristavat fysiologisten sairauksien lisäksi sellaiset kuin keskivaikea masennus ja pitkäaikaisen kivun aiheuttama persoonallisuuden muutos, joiden olemassaolon olen kieltänyt sanomalla masennusta vitutukseksi ja persoonallisuuden muutosta olen lähinnä pitänyt jonkinlaisena omituisuutena sillä omasta mielestäni en ole muuttunut mitenkään. Jotain on kuitenkin muuttunut ja onko se hyvästä vai pahasta, sitä minä en kykene itse arvioimaan. Olen erakoitunut mutta se on tapahtunut omasta tahdostani koska hermostun suht herkästi ja se tietää sitä että se myös näkyy lähellä oleville ihmisille. Vielä kuitenkin ollaan siinä vaiheessa että edellä mainittu käyttäyminen koskee ainoastaan sukua ja mitä läheisempää, sen pahemmin mutta koska en suinkaan halua loukata ketään, niin on parempi että pysyn erossa muista ihmisistä. Kenties tämä on todistus siitä persoonallisuuden muutoksesta.
Diagnosoitua masennustani en ole koskaan pitänyt masennuksena koska kuten vanhemmat lukjani muistavat, jaoin elämäni viisitoista vuotta ihmisen kanssa joka kärsi vaikeasta masennuksesta ja mielestäni nämä omat lukkoon menemiseni ja kykenemättömyys järkevään ajatteluun ovat mitätöntä sen rinnalla mitä näin ja koin noiden viidentoista vuoden aikana.

Pahinta kaikesta on kuitenkin se, että pidän näitä ”täydellisen toimimattomuuden” ajanjaksoja äärimmäisenä heikkoutena ja tästä syystä hyvin halveksittavina, ts. sanoen vihaan omaa itseäni ja ennenkaikkea sitä etten ole löytänyt keinoa päästä irti näistä tilanteista.
Kenties kaikki tämä on rangaistusta siitä että olen ollut väkivaltainen ihminen ja viettänyt muutenkin paheellista elämää, mene ja tiedä mutta silloin kun ihmisen mieli tahtoo tehdä jotain eikä kroppa anna siihen mahdollisuutta, voidaan puhua vankilasta jonka yksinkertaisuus ja julmuus on jotain jota on pakko ihailla. Olenko katkera? Kyllä, olkoonkin että olen koettanut opetella elämään oman itseni kanssa muistaen sen tosiasian, että tämä oma pikku helvettini on vielä kovin vaatimaton jos sitä verrataan niihin, joilta puuttuu jokin aisteista tai raajoista tai ovat tilanteessa jossa he eivät pysty päättämään omasta kohtalostaan.
Niinpä minun pitääkin kysyä itseltäni että olenko tyytyväinen niihin kaikkiin hienoihin asioihin joita minulla on, vai lyönkö jälleen yhden naulan arkkuuni valittamalla vähäpätöisistä ongelmistani?

Te jotka jaksoitte lukea tänne asti, tajusitte että tällä kertaa valintani oli naula.






read more

Shepherd's piepald tan

Valkoinen väri on eräs tärkeimmistä koska se ei tavallaan ole edes väri, sillä se heijastaa spektrin kaikki värit eikä absorboi niistä yhtään. Tämä näin karkeasti ilmaistuna. Asiaa voi tarkastella myös niin, että hommaatte väriympyrän jossa värit alkavat punaisesta ja siirtyvät oranssin kautta keltaiseen, sieltä edelleen keltavihreän kautta vihreään, sinivihreästä siniseen ja niin edelleen violetin kautta takaisin punaiseen ja pyöritätte kiekkoa suht reipasta vauhtia jolloin tuloksena on se että edessänne pyörii kiekko joka on väriltään valkoinen.

Edellä mainittu oli lyhyt johdanto erääseen kesä ilmiöön nimeltä rusketus. Meidän tuntemassamme ulottuvuudessa valkoisen sävyjä on monia, mutta kun puhutaan rusketuksesta ja sen hankkimiseen sitoutuneista ihmisistä, heillä on valkoiselle – jota he pitävät halveksittavana värinä – aivan oma termistönsä ja se on seuraavanlainen tummemmasta valkoisimpaan:

- ilman rusketusta olevan ihmisen valkoinen
- vitivalkoinen
- titaanin valkoinen ( tulee titaanioksidin pigmentin väristä)
- paimenen valkoinen

Viimeisenä listalla oleva ja siis kaikista vittumaisimman valkoisimpana oleva paimenen valkoinen tulee ammattikuntani ihonväristä ja vaikka moinen termi tietysti ärsyttää meitä paimenia, on kiistaton tosiasia ettei missään ulottuvuudessa tahi universumissa ole mitään sen valkoisempaa kuin paimenen nahka. Tämä taasen johtuu siitä että täkäläisillä aroilla ja vuorilla on joka ikinen päivä niin helvetin kylmää, että meidän on pakko pukeutua moniin erilaisiin kalsareihin (lyhyet, sopivat,pitkät) ja jalkojen suojiksi on puettava monta kerrosta sukkia (nilkka, varsi, villa, lycra,merino ja ties mitä saatanaa) ja sama koskee ylävartaloa. On t-paitaa, on kahvipaitaa, villaista, collegea, hurjimmat käyttävät kerrospukeutumisessaan jopa kauluspaitoja, on flanellia etc. mutta päällimmäisenä meillä kaikilla on….wait for it....wait for it…...lampaannahasta valmistetut housut ja takki sekä päätä koristaa niin ikään lampaannahasta tikattu gotischka ( järkyttävä päähine)! Uskomatonta vai mitä! Lammaspaimenilla on lampaannahasta tehdyt vaatteet ja olen monta kertaa miettinyt että minkä pimpaimen takia kun kerran nykyään on saatavilla jos jonkilaista goretex’iä, älyvaatetta ja ties mitä perkeleen polyamidisufferensikudosta joista parhaimmat jopa hengittävät puolestasi mutta niin se vain on. Me olemmme jämähtäneet vuoteen 48 000 ekr. jolloin ainakin täällä Bestovskajalla aloitettiin lampaiden jahtaaminen. Ensin sapuskan toivossa mutta sitten joku keksi että mitä vittorio di salvaa niitä joka päivä jahtaa, kesytetään ne niin ei tarvitse hiihdellä niiden perässä ihan älyttömiä matkoja. Toki laiduntaminen tietää nykyäänkin suht pitkiä kävelymatkoja ja siksipä ei olekaan tavatonta, jos paimenen kutale joutuu päivän aikana kompuroimaan noiden villakasojen perässä sellaiset 150 – 480 kilometriä ja tästä voitte päätellä että siinä sandaali suhisee eli kyse ei ole mistään kivien potkimisesta ja mainittakoon että tästä syystä meidän paimenten pohkeet, reidet sekä pakarat ovat kuin kiveä.

Pahoitteluni, innostuin jälleen kitisemään työn varjopuolista mutta palataanpa takaisin rusketuksen pariin. Nimittäin, olen aina haaveillut ihanasta rusketuksesta joka peittäisi suonikohjuni ja lukuisat arvet joita kehoni pintaan on ilmestynyt joko kirurgin veitsestä tai sitten jonkun muun veitsestä tahi siihen verrattavissa olevasta, melko terävästä astalosta. Mutta kun ei, ihoni on kuin peili joka sinkauttaa auringon säteet takaisin avaruuteen ja ja on muuten yksi syy miksi silloin tällöin teen NASAlle hommia, he näet tarvitsevat älyttömän heijastavaa pintaa (ihoani) uusien radiosignaaliensa testaukseen mutta se on salaista tietoa eikä siitä näin ollen sen enempää. Kärsin hyvin paljon valkoisuudestani, erityisesti yleisillä uimarannoilla missä tyhmät pikkulapset kyselevät äideiltään että miksi tuo setä on maalannut itsensä valkoiseksi, miksi setä on liimannut itseensä peilejä ja muita yhtä idioottimaisia kysymyksiä joihin äidit sitten koittavat vastata mahdollisimman kohteliaasti että setä on vasta aloittanut ottamaan aurinkoa tai setä nyt vaan sattuuu olemaan sellainen. Pahin oli eilen se kakara, joka kysyi äidiltään että minkä niminen on se lokki joka pystyy paskantamaan tuollaisen läjän? Tähän lapsen äiti ei vastannut mitään, sen sijaan hän alkoi hytkymään ja kiiruhti äpäränsä kanssa eteenpäin puolijuoksua, jopa siinä määrin että tyhmiä kysellyt kakara näytti lepattavan hänen kädessään kuin tyhjä muovikassi.

tanning
Tämä oli auringonpalvontani ja rusketuksen päämäärä...

Tästä suivaantuneena keräsin lampaannahkaisen makuualustani, kohensin pässinpökkimiä uikkareitani ja poistuin rannalta, suunnaksi otin läheisessä kylässä olevan kemikalion koska olin tietoinen siitä että on olemassa itseruskettavia aurinkovoiteita tai mitä lie voiteita ne nyt sitten ovatkaan. Kemikalion nuori nainen kauhistui minut nähdessään, kenties sen tähden että hän nuoren ikänsä ja vallan erinomaisen rusketuksensa takia näytti hyvin elinvoimaiselta kun taas minä, vuosisatoja elänyt paimen muistutin paremminkin iltapäiväkävelyllä olevaa pergamentin palaa mutta alkujärkytyksestä selvittyään hän kohteliaasti kysyi että mitä oli vailla?
Kerroin tyttöselle haluavani itseruskettavaa voidetta, mieluiten sellaista että muistuttaisin hiilikellarissa työskentelevää, melko syvältä etelästä tullutta ulkomaalaistaustaista maahanmuuttajaa joka on jostain kumman syystä tippunut vanhan, fossiilisia polttoaineita käyttävän voimalaitoksen sataneljäkymmentä metriseen piippuun.
Tuo röyhkeä tyttö sanoi ettei heillä ole myynnissä grafiittisekoitteista tervaa, että teidän on parasta kääntyä jonkun veneveistämön puoleen. Toki miedompia aineita löytyy mutta noin valkoista pintaa voi olla vaikea saada heidän tuotteillaan herran toivomalle tasolle. Mulkaisin tyttöä mutta kehotin häntä myymään kaikista äreimmän vaihtoehdon. Rahastaessaan likka vielä kehtasi kysyä – koska olin hänen mielestään jollain tapaa tutun näköinen – että olinko kenties näytellyt Silas’ta elokuvassa Da Vincin Koodi? Vastasin että en ole näytellyt ja poistuin kaupasta. Ulko-ovella toivotin likalle hyvää kesää ja banagh mohhei’ta (tulkoot kuukautisesi etuajassa ja kolme kertaa putkeen).

Seuraavana päivänä valmistauduin rannalle lähtöön ja levittelin kotona itseruskettavan aurinkovoiteeni valmiiksi iholleni, todeten että taas oli kuluttajaa kustu silmään ja urakalla. Mokoma tatina oli täysin väritöntä, ei puhettakaan että siinä olisi näkynyt edes ruskeaan vivahtavaa sävyä. Hysteerisenä rusentelin koko purtilon sisällön ja meninpä jopa niin pitkälle, että naulasin vaatehuoneen ovenkarmiin ihmerasvalla kyllästetyn rätin jota vasten hankaamalla sain mönjää myös selkäpuolelle. Liikesarja ei ollut pelkästään omituinen, vaan se oli myös hyvin kivulias sillä selkäni ei pidä taivuttelusta mutta koska skolioosin raiskaama ruotoni nyt vaan on sen verran mutkalla, että oli pakko näitä tehdä liikkeitä jotka olivat jotain lambadan ja Emmi Jurkan (ei sen näyttelijän vaan naapurin tädin) kuolinkouristusten välimaastosta. Ei siis mitään miellyttävää katseltavaa mutta päämäärä pyhittää keinot vai miten se meni.

Päivä rannalla meni tyypilliseen tapaan, typerät kakarat kyselivät tyhmiä, tosin tällä kertaa enemmän ja valitettavasti tuuli oli sen verran kova etten kuullut mitä, joten en voi kertoa sitä tässä mutta ilmeisesti jotain helvetin hauskaa koska äitejä tuntui naurattavan hyvinkin paljon eivätkä he peitelleet sitä niinkuin tavallisesti. Omituista kyllä, paikallinen rantavahti vai mikä lie pakkotyöllistetty ja paratiisisaarta ahkerasti katsova kuntosalifriikki kävi tuijottelemassa minua pariinkin eri otteeseen ja ihmekös tuo, kuvitelkaa että teillä on edessänne vihreää nurmikkoa jonne viskaatte seitsemänkymmentä kiloa taikinaa jonka ylitse ajatte potkukelkalla about 140 kertaa, niin saatte kuvas siitä miltä minä näytän – siis ilman rusketusta koska ruskeana tuo ulkoista habitustani edustava läjä muistuttaisi….hmmm… no kyllä te tiedätte. Ruttukakkaa.

tan2
...mutta näin siinä suunnilleen kävi
Järkytys koitti kotiin päästyäni. Kylppärin peilistä ei tuijottanutkaan vitivalkoinen, osittain palanut paimen, vaan ennemminkin senegalilainen nokisutari joka on piippua alas matkatessaan hinkkautunut niin pahoin piipun seinämiin, että paikka paikoin ihon pinta on punertavan valkoinen ja omituisen kiiltävä. Voi vittu. Minussa oli täysin valkoisia läikkiä, sitten oli punertavia, punertavan valkoisia kohtia mutta pääosin oli vaaleanruskeiden laikkujen peitossa. Joukossa oli kyllä melkoinen määrä lähes mustiakin läikkiä mutta yhtä kaikki, kokonaisvaikutelma oli sitä luokkaa että luulin saaneni jonkinlaisen allergisen reaktion. Kaivoin roskiksesta sinne aamulla heittämäni purtilon ja luin kyljestä ensin mahdolliset varoitukset – ei mitään mainittavaa ja vasta sitten perehdyin tuoteselosteeseen jossa oli helvetin pienellä maininta siitä että haluttu värisävy saavutetaan 4 – 5 tunnin kuluessa. Okei, ja minä kun luulin että heti ja survoin koko purkin sisällön iholleni. Tätä kirjoitettaessa olen käynyt suihkussa viisi eri kertaa ja nyt ollaan siinä pisteessä että etupuoli alkaa olla aika normaali mutta selkäpuoli on kuin yhtä suurta mustelmaa, johtuen siitä että selkää on yksin pirun vaikea pestä kunnolla. Uhrasin jopa yhden lakanoistani, levitin sen lattialle ja hinkkasin selkääni sitä vasten mutta turhaan. Voin vain kuvitella miltä Corsan (niin muuten, Syyrialainen on myyty) penkki näyttää kun ajelin ilman paitaa kotiin….

Huolimatta tästä kaikesta, haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa sunnuntaita!
Muistakaa olla ihmisiksi.






read more

Convaluit non pes aviae....

Terveisiä Paimentolasta!
Edellisestä päivityksestä on aikaa reilu viisi kuukautta mistä pahoitteluni, syynä tähän on terveydentilani ja sen aiheuttamat rajoitteet. En tällä kertaa sorru historiasta tutuksi tulleisiin, pitkiin valitusvirsiini mutta sanotaanko näin että paremminkin voisi olla ja tämä on osaltaan vaikuttanut myös mentaalisella puolella. En kuitenkaan aio pilata kenenkään kesäfiiliksiä valituksillani – päinvastoin – ja siksipä siteeraan paimentolaan kosmisen aikavääristymän kautta saapunutta, Ekonomos Prostesthenes´tä, jonka suusta kuulee usein sanonnan: ”Convaluit non pes aviae nisi lacto coacto” (Hyvä tuli mummon jalasta kun piimällä voiteli).

Mainittakoon että vielä viime kuussa Ekonomos eli tavallista lammaspaimenen elämää Daakian valloituksen vuonna eli vuonna 101, jolloin Roomaa hallitsi Tranuksen (Trajanus) ämmän poika nimeltään Marcus Ulpius Nerva. Sotaisa ja suosittu tyyppi ja hänen aikanaan muuten Rooman valtakunta oli laajimillaan, mikä taasen paimenten näkökulmasta oli hyvä koska laidunmaata oli sen verran että siitä olisi riittänyt Uotilan lapsillekin. Asia josta Ekonomos jaksaa muistuttaa, samoin siitä että heillä oli joka päivä mahdollisuus peseytyä kuumassa kylvyssä. Totesin tähän että minun puolestani hääp voi raahata ammetta perässään ja kun tuntee tarvetta, niin kantakoon vedet ja tehkööt tulet kaukalonsa alle mihin lystää mikäli lampaiden kyttääminen ei siitä kärsi. Tiedän että peseytyminen on Ekonomosille tärkeää, hän on näet kertonut minulle että tuon ajan Roomassa – myös paimenten keskuudessa – olivat erilaiset orgiat arkipäivää ja näin ollen pelko occo moncares’ista oli todellinen. Tuo pelätty occo moncares ei suinkaan ole mikään kauhua herättävä tauti, vaan occo moncare = ökkömönkiäinen jonka meistä jokainen tuntee nimellä satiainen. Pieni mutta inha vipeltäjä. Mutta se Ekonomosista ja hänen omituisuuksistaan.

Muuten Paimentolassa elämä sujuu melko rauhalliseen tahtiin varsinkin omalta osaltani koska olen päättänyt olla tänä kesänä tekemättä mitään, suurimmalta osin terveydentilani takia mutta myös siksi, etten ole koko kapisen elämäni aikana viettänyt yhtään vapaata kesää sen jälkeen kun täytin viisitoista ja se järkyttävää kun ajatellaan että ihmisen elämä on aika lyhyt. Lyhyt siinä mielessä kun ajatellaan vuosia jotka kuluvat työelämässä ja totuus on että yhä harvempi pääsee eläkkeelle siinä kunnossa että niistä eläkevuosista pääsee nauttimaan. Kituuttamistahan tämä on mutta mielestäni kaikkea ei voi mitata rahassa ja omalta kohdaltani voin sanoa (pitkää päivää tehneenä) ettei se raha pesää tee. Normaaliin arkeen kuuluvat laskut, työkalujen uusiminen, matkakustannukset etc. pitävät huolen siitä että koko työelämä on yhtä helvetin oravanpyörää joka ei pelkästää vie fyysistä terveyttä, vaan vaikuttaa myös henkiseen jaksamiseen ja osaltaan sitä kautta myös fyysiseenkin joten omalta kohdaltani päätin pysäyttää kellot nyt kun vielä jotenkin pääsee liikkumaan. Tosin keppien kanssa tällä hetkellä mutta kumminkin. Paljon on näkemättä ja kokematta eikä tarvitse edes lähteä ulkomaille.

Toinen ja omalta kohdaltani tärkeä päätös oli lopettaa tupakonti. No, ehkäpä on vielä liian aikaista sanoa lopettaa koska nortittomia päiviä on takana kaksitoista kappaletta mutta koska ylipääsemättömiä mielihaluja ei ole ollut, on minulla melko hyvät fiilikset tämän asian onnistumisesta. Laastarien avulla, tällä hetkellä ja koko ensimmäisen kuukauden 21mg:n nikotiinilaastarit, toinen kuukausi mennään 14mg:n ja kolmas 7mg:n laastareilla jonka jälkeen ollaankin sitten ihan niinkuin muutkin tupakoimattomat.
Sain herätyksen touko – kesäkuun vaihteessa, itseasiassa pariinkin otteeseen kun aivan yht’äkkiä olin tilanteessa jossa en saanut ilmaa keuhkoihini. Kummallakaan kerralla ei ollut kyse mistään fyysisesti rasittavasta toiminnasta, toisella kertaa istuin sohvalla tuijottamassa tv:tä ja toinen kohtaus iski syödessä. Se on kuulkaa kamala tunne kun kiskot ilmaa keuhkoihisi eikä mitään tapahdu. Onneksi kohtaukset olivat muutaman kymmenen sekunnin luokkaa mutta ne riittivät saamaan minut vakuuttuneiksi siitä, että jotain on tehtävä nyt eikä viidestoista päivä. Muutamalla hyvällä ystävälläni on pahalle asteelle edennyt keuhkoahtauma ja se on joka kerta yhtä raastavaa katsottavaa ja kun vielä suvussa on syöpää johon muuten isäukkonikin aikoinaan kuoli, niin kyllä se näin vanhemmiten säväyttää. Onko lopettamisella enää 35 vuoden kessuttelun jälkeen mitään terveydellistä merkitystä, on asia erikseen mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että on helpompi hengittää kuin kaksitoista päivää sitten.

Toki valmistauduin (siis olin munaton ja jatkoin polttamista vielä parisen viikkoa kohtausten jälkeen) sillä tapaa, että mietin mikä omalla kohdallani on tapatupakointia ja mikä taasen nikotiiniriippuvuudesta johtuvaa tupakointia ja havaitsin että tapatupakointi muodosti suurimman osan päivittäisestä tupakoinnistani. Ennen aamukahvia, aamukahvin jälkeen, kun istuin autoon ja olin lähdössä liikenteeseen, ruokailun jälkeen, kun vitutti, kun näin jonkun tuttavani ja alettiin rupattelemaan niitä näitä etc.
Päivä päivältä vähensin kunnes olin päässyt puoleen, kenties vähän alle normaalista ja sitten hommasin laastarit. Tosiasiassa tuolloin sain rahaa joka mahdollisti laastarien hankinnan sillä ne eivät ole mitään kovin halpoja. No, nyt joku sanoo että halvempaa kuin polttaminen ja tottahan se mutta kun ajatellaan miten paljon tupakointia kritisoidaan ja sen vaaroista jaksetaan muistuttaa (mikä tietysti totta ja oikein), niin miksi kukaan ei näistä kirjanoppineista, poliitikoista ym. kirjoita siitä millainen bisnes tupakoinnin lopettamisesta on tehty? Luulisi nyt ainakin THL:n ilmaisevan kantansa koska sen kontollehan tupakoitsijat päätyvät. Nimittäin, 21mg:n laastaripakkaus joka sisältää viikon satsin (7kpl), maksaa apteekista riippuen 19,50 – 25,00 euroon paketti ja on tottakai halvempi kuin viikon satsi norttia joka omalla kohdallani oli aski/päivä eli 49,- euroa per viikko mutta kun puhutaan riippuvuuden hoidosta, niin mielestäni hinta voisi olla kohtuullisempi koska omat tuloni on tällä hetkellä n. 700,- euroa kuussa joten satanen nikotiinilaastareihin on suht iso investointi koska tuosta seitsemästä huntista maksetaan vuokra, sähkö ja muu asuminen sekä eläminen.

Että semmosta. Jotta tästä ei tule liian pitkä, lopetan tähän ja palaan blogsphereen illemmalla. Mulla on lekuri puoli yksitoista ja näin ollen pitää ryhtyä valmistautumaan mutta haluan toivottaa kaikille hemmetin hienoa kesän alkua ja kaikkea hyvää!

Niin, ja se punapää on vieläkin hakusessa...








read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins